Työnantaja määrää mitä työpaikalla tehdään - ja mitä ei!

Helsingin kaupunki aikoo kieltää tupakoinnin työajalla. Kaikki rajoitukset tietysti kuumentavat tunteita. Moni kokee tupakoinnin kieltämisen jopa kansalaisoikeuksiensa loukkaamisena.

Työnantajalla on kuitenkin oikeus määrätä mitä työajalla tehdään - ja mitä ei. Apulaisoikeusasiamiehen vuonna 2004 tekemän linjauksen mukaan lepotauoilla työntekijä saa kuitenkin tehdä mitä haluaa.

Työskentelen itse asiantuntijayritysten kanssa. Näissä ihmiset tekevät istumatyötä ja mittarina eivät ole tehdyt työtunnit vaan saavutettu tulos. Istumatyöläisille säännölliset jaloittelutauot ovat jopa suotavia. Toki ilman tupakkaa, jolla ei ole työtehoa edistäviä vaikutuksia.

Pitäisikö sosiaalisen median käyttö kieltää tupakoinnin ohella?

Päätteellä työskentelevien parissa väännetäänkin kättä sosiaalisen median käytöstä. Moni yritys on katkaissut työpaikalla yhteydet Facebookkiin ja YouTubeen. Työnantajalla on tähän oikeus, mutta onko se aina järkevää?

Sosiaalisen median käytöstä ollaan eri yrityksissä kovin eri mieltä. Kun yhdessä yrityksessä se nähdään vain turhana leikkikaluna, hoitaa toinen (jopa saman alan) yritys leijonanosan rekrytoinneistaan ja uusasiakashankinnastaan erilaisten sosiaalisten verkostojen kautta.

Mitkä sitten ovat järkeviä määräyksiä ja mitkä ei? Yritysjohtajan kannattaa tarkastella avoimesti voisiko jostain näennäisesti tuottamattomasta työstä olla jotain hyötyä. Tupakoinnin hyötyjä en osaa perustella, mutta sosiaalisen median hyötykäytöstä löytyy lukuisa hyviä esimerkkejä.

Eräskin menestyvä yritys antoi tuoreelle myyntijohtajalle käskyn opetella sosiaalisen median työkalujen käyttö. Kyseisen firman ei tarvitse enää tehdä lainkaan kylmäsoittoja...!