Nimeni on Tanja Huittinen ja aloitin maaliskuun alussa Vendiilissä HR-päällikkönä, ja voin sanoa omasta kokemuksesta, että Suutarin lapsella… on hienot kengät. Uutena tyyppinä Vendiilissä pääsin mukaan aika kattavaan perehdytysohjelman, jonka tarkoitus on todellakin perehdyttää minut uutena tekijänä sekä talon tavoille että auttaa pääsemään omassa työssäni järkeväksi tekijäksi mahdollisimman nopeasti. Silti en ole kokenut informaatioähkyä. Sen sijaan olen kokenut oppimisen iloa ja onnistumisen kokemuksia päivittäin!
Perehdyttämisessä on aika vaikeata kulkea kultaista keskitietä. Joskus käy niin että tahti on liian kova ja uusi tulokas ei muista mitään siitä kaikesta informaatiosta mitä hänen päälleen on kaadettu. Toisaalta taas on varmasti sekä yrityksen että työntekijän intressi, että työntekijästä tulee yrityksen tuottava ja töitään asiantuntevasti hoitava osallistuja mahdollisimman pian. Perehdyttäminen päättää rekrytointiprosessin ja muodostaa onnistuessaan hedelmällisen alun työsuhteelle, jonka tarkoitus on olla molemmin puolin antoisa.
Informaation muistamisessa auttaa kirjallinen HR-manuaali. Myös työvälineiden käyttöoppaat ja opastusistunnot (esimerkiksi tietojärjestelmiä on yleensä useita) auttavat pääsemään sisälle työpaikan toimintatapoihin sekä itse työhön. Täällä Vendiilissä sähköpostin ja kalenterin lisäksi käytämme aktiivisesti kahta tietojärjestelmää. Molemmat minulle uusia ja työssäni erittäin tarpeellisia, joten olen iloinen siitä että molempien järjestelmien käyttöön on opastettu hyvin ja ohjeitakin löytyy (sieltä HR-manuaalista).
Käytännön työhönopastaminen harvoin voi mennä pelkän prosessikuvauksen avulla, ei meilläkään. Työtovereiden työn seuraaminen ja avoin keskustelu työn alla olevista projekteista jakaa henkilökohtaista osaamista ja tuo sitä koko organisaation osaamiseksi. Muutoinkin sellainen organisaatiokulttuuri, joka kannustaa jakamaan tietämystä sen sijaan, että tietämystä pantattaisiin, palkitsee organisaation ja sen jäsenet. Tällaisia avoimia, oppivia organisaatioita ovat tämän päivän menestyvät organisaatiot.
Elän siis vielä (työ)suhteen alkuhuumaa ja olen ihastunut uuteen kumppaniini, joten suurta kriittisyyttä on turha odottaa, mutta mielestäni perehdytysprosessi on mennyt hyvin: hyvällä tahdilla, hyvässä hengessä, suunnitellusti, mutta kuitenkin joustavasti ja matkan varrella on tarkastuspisteitä ollut riittävästi. Koen että uutena työntekijänä, en ole jäänyt yksin, enkä edes kaksin HR-manuaalin kanssa.
Mitä tästä sitten opin? Perehdyttämisessä erittäin tärkeää on käytännönläheinen toiminta. Käydään käytännössä läpi ne asiat, joita työntekijä työssään kohtaa (sitä mukaa kun niitä voidaan käytännössä tehdä). Tsekkauspisteet ja palaute muutenkin on tärkeää, ilman niitä ei voi tietää onko valittu suunta oikea. Ja kaiken pohjalla kirjallinen suunnitelma ja se kattava HR-manuaali auttavat. Perehdyttämisjakso on uuden työntekijän ja yrityksen etsikkoaikaa, sitä alkuhuuman aikaa, jossa luodaan pohja suhteelle, joka toivottavasti kasvaa hedelmälliseksi kumppanuudeksi.
